Meillä ei ole koskaan ollut pihassamme tönöttämässä yhtään pientä, punaposkista, omalaatuista puutarhatonttua, mutta nyt meillä on isohko, kalpea, omalaatuinen pihanvartija. Tähystämässä halkovajan seinustalla kasvulaareille ja herukkapuskiin päin.

Pihanvartija on syntynyt kierrätyskeskuksesta saadusta linkkunivelisestä ihmishahmosta, joka on kuulemma joskus ollut somisteena jossakin maalikaupassa. Vissiin vaneria. Alkuperäisväriltään yks´totisen harmaa. Vuosien odottelun jälkeen sen viimein onnistui päästä pois varastostamme ja ihmisten ilmoille. Mutta vain sillä ehdolla, että sitä stailattaisiin vähän.

Stailaus sujui spraymaalilla sekä hylätyillä ryysyillä ja muulla roinalla. Talveen päin kun tästä kallistutaan, niin pihanvartijaparka saanee vähän lämpimämpää päälle. Lapaset, villapaidan ja jotain.